Rahoituslaskelma talouden suunnittelun osana

22.11.2016

Cash is king ilmaisua käytetään kuvaamaan kassavirran tärkeyden merkitystä yrityksen taloudellisen suorituskyvyn mittaamisessa. Talouden suunnittelujärjestelmiä arvioidessa väittäisin puolestani, että kassavirran suunnittelu on kingiä. Miksi? No siksi, että suunnitellakseen kassa- eli rahavirtaa luotettavasti rahavirtalaskelman muodossa, usean eri osa-alueen täytyy olla mietittynä ja kunnossa. Tässä kirjoituksessa pureudutaan rahavirtalaskelman muodostamiseen osana talouden suunnitteluratkaisua ja -prosessia.

Rahoituslaskelman tavoitteet ja sisältö

Rahoituslaskelman laadintavelvollisuus tulee Kirjanpitolaista ja rahoituslaskelma on osa tilinpäätöstä. Suoriteperusteisesti laaditun tuloslaskelman ja taseen rinnalla tilinpäätöksestä tulee selvitä rahan liikkeet rahoituslaskelman muodossa. Siinä rahavirrat jaetaan kolmeen eri luokkaan, jotka ovat

1. Liiketoiminnan rahavirrat
2. Investointien rahavirrat
3. Rahoituksen rahavirrat

Rahoituslaskelman sisältöä ja muodostamista on kuvattu seikkaperäisesti Kirjanpitolautakunnan yleisohjeessa (2007). Kappaleessa kaksi on kuvattu rahoituslaskelman tavoitteet tiivistetysti:
”Rahoituslaskelman keskeisenä tavoitteena on antaa tilinpäätöksen käyttäjille informaatiota sen arvioimiseksi, miten kirjanpitovelvollinen on aikaansaanut rahavirtaa ja mihin se on käyttänyt kerryttämänsä rahavirran. Rahoituslaskelmalla ei ole itsenäistä asemaa, vaan sitä tulee tarkastella osana tilinpäätöstä.”

Vaikka yleisohje koskee pelkästään tilinpäätöstä – toteutunutta suoritusta – voidaan ylläolevat tavoitteet mielestäni asettaa hyvin myös tulevan talouden suunnittelulle. ”Miten taloutta suunnitteleva yritys aikaansaa rahavirtaa ja mihin se aikoo käyttää kerryttämänsä rahavirran?” on oleellinen kysymys myös talouden suunnittelussa. Rahavirtalaskelman muodostamisessa ei pidä kuitenkaan liikaa takertua akateemisen täsmällisen rahavirran laskemiseen vaan fokus tulisi olla yritykselle oleellisten rahavirtojen mallintamisesta. Myöhemmin aihealuetta voi hioa niin hartaasti ja pitkään kuin resurssit antavat myöten.

Rahoituslaskelman muoto

Rahoituslaskelma voidaan esittää kahdessa eri muodossa – suorana ja epäsuorana. Suorassa muodossa liiketoiminnan rahavirrat esitetään tyypillisesti bruttomääräisinä toiminnoittain kuten asiakkailta kerätyt maksut, maksut toimittajille, maksetut palkat jne. Suora metodi on tarkempi mutta vaativampi muodostettava kuin kilpailijansa, koska se lisää tilinpidolle asetettuja vaatimuksia huomattavasti.

Epäsuorassa rahoituslaskelmassa liiketoiminnan nettorahavirta muodostetaan oikaisemalla tuloslaskelman erää “Voitto (tappio) ennen satunnaisia eriä” sellaisilla erillä, joihin ei kohdistu maksusuoritusta (varaston muutos, poistot, jne). Epäsuora laskelma on helpompi muodostaa kuin suora ja sen vuoksi se on paljon yleisemmin käytössä. Myös talouden suunnittelun osaksi se voidaan integroida näppärämmin. Epäsuorankin laskelman muodostaminen vaatii kuitenkin laatijaltaan yrityksen tilikartan ja kirjauskäytäntöjen syvällistä tuntemusta, joten helppo harjoitus sekään ei missään nimessä ole.

Operatiivinen kassavirran suunnittelu

Rahoituslaskelman esittämistä ylläkuvatussa standardoidussa muodossa ei pidä sekoittaa lyhyen aikavälin rahoituksen suunnitteluun, jonka tehtävänä on suunnitella yrityksen maksuvalmiutta eli likviditeettiä. Operatiivisella kassanhallinnan suunnittelulla varmistetaan, että yrityksen maksuvalmius on hyvä ja kassassa on optimaalinen määrä varoja päivittäisen maksuliikenteen hoitamiseksi. Tälle suunnittelulle ei ole rahoituslaskelmakaavaa vastaavia muotovaatimuksia, vaan rahavirtojen liikkeet pyritään ennustamaan lyhyelle aikavälille maksulajikohtaisesti mahdollisimman tarkkoihin tietoihin perustuen kuten erääntyviin myyntisaamisiin ja ostovelkoihin, palkanmaksuaineistoihin, lainanlyhennysaikatauluihin jne.

Rahoituslaskelman muodostaminen talouden suunnittelussa

Rahoituslaskelman johtaminen talouden suunnittelutiedoista edellyttää laadukasta menetelmää tuloslaskelman ja taseen suunnitteluun. Näistä jälkimmäinen on tyypillisesti se vähemmälle huomiolle jätetty osa-alue, mutta rahoituslaskelman kannalta taseen suunnittelu on vähintään yhtä tärkeä kuin tuloksenkin.

Tuloslaskelma

Tuloksen suunnittelu jakaantuu yleensä eri osioihin kuten myynnin, henkilöstökulujen ja kiinteiden kulujen suunnitteluun. Erityisesti myynnin suunnittelua on käsitelty aiemmissa blogeissamme. Käytännössä jokainen yritys suunnittelee tuloksensa suoriteperusteisesti ottamatta kantaa rahan liikkeisiin kunkin tuotto- tai kustannuserän yhteydessä. Epäsuoralla menetelmällä laaditun rahavirtalaskelman muodostamisen kannalta oleellista on nettotuloksen muodostavien erien mallintamisen lisäksi erityisesti poistojen suunnittelu. Koska poistot oikaistaan rahavirtalaskelmassa nettotuloksesta, on niiden tarkkuudella suora vaikutus myös rahavirtalaskelmaan.

Tase

Rahavirtalaskelman suunnittelun ydin on taseen suunnittelussa. Epäsuoralla menetelmällä rahavirtalaskelman erät muodostetaan pääosin tase-erien muutoksesta – toisin sanoen rahavirta lasketaan vähentämällä suunnittelujakson päätöstaseen arvosta suunnittelujakson avaava tase. Mikäli yrityksellä on tavoitteena muodostaa syyskuussa rahavirtalaskelma seuraavan vuoden kalenterivuoden ajanjaksolle, tulee sen ennustaa kuluvan vuoden päätöstaseen arvoa sekä budjettivuoden päätöstaseen arvo. Alla on esitetty lyhyesti keskeisten tase-erien suunnittelumalleja.

Myyntisaamiset

Myyntisaamisten suunnittelu on suhteellisen suoraviivainen laskutoimitus, jossa edellisen kauden myyntisaamisiin lisätään kauden myynnit (tuloksen suunnittelusta) sekä vähennetään kauden maksut. Jälkimmäisen mallintaminen vaatii ymmärrystä yrityksen harjoittamista maksuehdoista sekä asiakkaiden maksukäyttäytymisestä. Joillekin prosenttiosuus liikevaihdosta voi antaa riittävän tarkan tason myyntisaamisten ennakoiduista määristä.

Vaihto-omaisuus

Varastojen tasearvojen suunnittelu täytyy yleensä jakaa raaka-ainevarastoihin, keskeneräisiin tuotteisiin sekä lopputuotevarastoon. Näiden mallintamisen muoto ja monimutkaisuus riippuvat pitkälti yrityksen toimialasta. Valmistustoimintaa harjoittavalla yrityksellä lopputuotevarasto voidaan laskea seuraavalla kaavalla.

1. Valmistuotevarasto kauden alkaessa
2. + Valmistus kauden aikana (tuotannon suunnittelu)
3. – Toimitukset (myynti) kauden aikana (myynnin suunnittelu)
4. = Valmistuotevarasto kauden päättyessä

Mikäli yritys valmistaa tuotteensa ainoastaan myyntitilauksista eikä se lähtökohtaisesti varastoi lopputuotteitaan, voidaan ylläolevan kaavan kohdat 2 ja 3 olettaa yhtä suuriksi. Kausiluonteisessa myynnissä tämä olettama ei luonnollisesti päde, vaan tällöin tuotannon suunnittelun malliin ja ostojen jaksottumiseen on pureuduttava yksityiskohtaisemmin.

Ostovelat

Ostovelkojen suunnittelussa voidaan noudattaa samaa logiikkaa kuin myyntisaamisissa. Edellisen kauden ostovelkoihin lisätään kauden ostot sekä vähennetään kauden maksut. Kauden ostojen suunnittelu on yleensä linkitettävä varaston ja tuotannon suunnitteluun, mikäli ostojen materiaalivirrat eivät seuraa myyntiä. Yksinkertaisimmillaan ostovelkojen määrää voidaan arvioida prosenttiosuutena kauden kuluista.

Investoinnit

Investointien suunnittelu on eräs keskeisimmistä suunnittelun osioista rahavirtalaskelman kannalta. Suunnitelluista uusista investoinneista voidaan laskea tasearvoa nostavat käyttöomaisuuden lisäykset. Poistolaskennan kautta johdetaan tulosta, mutta eivät rahavirtaa, vähentävät suunnitelman mukaiset poistot tuloslaskelmaan sekä taseeseen. Poistolaskennan mahdollistamiseksi on investointeja suunnittelevan otettava kantaa seuraaviin asioihin:

1. Investoinnin summa
2. Investoinnin alkamisaika
3. Investoinnin poistoaika

Kokonaispoistoennusteen laskemiseksi mukaan on otettava vielä olemassa olevan käyttöomaisuuden ennakoidut poistot. Tämä voidaan yleensä muodostaa ajamalla ennuste yrityksen käyttöomaisuusjärjestelmästä (esim. ERPin käyttöomaisuuslaskennan moduuli).

Muut erät

Muita taseen suunnittelun keskeisiä eriä ovat oma pääoma ja vieras pääoma. Oman pääoman muutokset voidaan johtaa tuloksen suunnittelusta. Oikein mallinnettu tulos ja tase voivat määritellä suunnitellun osingonmaksun suuruuden.

Vieraan pääoman suunnittelussa kannattaa konsultoida yrityksen rahoitusostoa. Olemassa olevien lainojen lyhennyssuunnitelmat voidaan mallintaa osaksi taseen suunnittelua. Taseen suunnittelun ”viimeinen” erä koskee yleensä rahavarojen muutosta. Toisin sanoen, kun tulos ja tase on kohta kohdalta mallinnettu, tase yleensä täsmätään (vastaavaa = vastattavaa) rahavarojen kautta. Mikäli taloudellinen suunnitelma kuluttaa enemmän rahavaroja kuin tuottaa, ero mallinnetaan vastattavaa puolelle (esim. lyhytaikaisten velkojen lisäykset).

Yhteenveto

Talouden suunnittelujärjestelmässä rahavirtojen suunnittelu tarjoaa tärkeän lisänäkökulman yrityksen talouden ohjaukseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Tulevien rahavirtojen suunnittelu vaatii tuloksen erien suunnittelun lisäksi huolellista taseen suunnittelua. Teknisenä ja sisällöllisenä harjoituksena tämä on se vaativin osuus saattaa kuntoon. Tämän jälkeen rahoituslaskelma voidaan pitkälti automatisoida johdettavaksi tuloksen ja taseen luvuista. Tällöin talouden suunnittelujärjestelmästä otetaan kaikki se irti, mitä modernilta talousohjaukselta vaaditaan.

Teemu Jylhä

Partner and Senior Advisor